keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Ei tullut suksia

Minulla on ollut parin viikon ajan ihan pienehkö into ostaa sukset ja aloittaa hiihtely 25 vuoden jälkeen. Lukion jälkeen olen hiihtänyt yhteensä kolme kertaa: Sallassa, kun menimme kihloihin vuonna 2000 sekä kerran viime talvena ja kerran tänä talvena, aina lainasuksilla.

Viimeksi mietin kävelylenkillä, että kyllä sitä mieluummin liukastelisi ladulla kuin kadulla. Tiedän kyllä, että moni tuttavani on palannut hiihdon pariin jo ajat sitten. Itse en kuitenkaan halua opetella tehokasta luistelutyyliä vaan näen itseni hiihtelemässä perinteiseen Eino Leinon kansallissromanttiseen tyyliin.

Tule aurinko, tule.

Hiihtely vaatisi pitopohjasukset, joita hiihtelijän ei tarvitsisi voidella. Olin jo kaksi viikkoa sitten monot jalassa katselemassa suksia, mutta haluamani sukset eivät olleet alennuksessa, joten jäin vielä odottelemaan.

Tänään palasin kauppaan, ja samoista suksista sai hinnasta pois -50%. Olin taas lähdössä sukset kainalossa kassalle, kun myyjä huomautti minulle, että muutamasta suksiparista puuttuu pohjasta pitopinnoite eli ne ovat viallisia. Ja loput olivat liian pitkiä.




Kiersin kauppakeskuksen kaikki urheiluliikkeet, eikä sopivia suksia enää löytynyt. Ei tullut suksia eikä hiihtelijää tänäkään vuonna. Pojat saavat jatkaa hiihtelyä keskenään, mutta ei se minua kauheasti edes harmita. Entä jos kuvitelmani hiihtelystä onkin liian romantisoitua. Tai sitten ne pitopohjat ilmestyvät terdelle viimeistään ensi vuonna.

Mutta Eino Leinon runoon:

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun hanki on hohtava alla,
kun taivas kirkasna kaareutuu -
mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu
tuul ulvovi, polku on ummessa
ja tuisku on taivahalla.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun ystävä häll on myötä,
kun latu on aukaistu edessään -
mut parempi hiihdellä yksinään,
tiens itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata yötä.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun tietty on matkan määrä,
kun liesi viittovi lämpöinen, -
mut sorjempi, uljaampi hiihtää sen,
joka outoja onnen vaiheita käy
eikä tiedä, miss oikea, väärä.

Ja hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun riemu on rinnassansa,
kun toivo säihkyvi soihtuna yöss -
mut käypä se laatuun hiihtäjän myös
hiki otsalla, suurissa suruissa
ja kuolema kupeellansa.
                                                         

3 kommenttia:

  1. Hiihtäminen on ihan huippua! Mutta mä mielummin hiihtäisin kunnon ladulla. Täällä ei kyllä nyt mitään huippuyksilöitä ole tänä talvena näkynyt. Sukset kainaloon ja pohjoisemmaksi niin sitten sopisi. Loistavaa liikuntaa ja kukaan muu meillä ei halua, joten oma rauha myös ;)

    VastaaPoista
  2. Tuota rauhaa minäkin ajattelin :) ja toivoisin niitä latuja lisää. Huomaan, että en testannut runoni mobiilinäkyvyyttä, joten täytyyy muokata sitä....

    VastaaPoista
  3. Siis Eino Leinon runon, mutta nyt näyttää vielä pahemmalta...kattellaan iltasella rivit suoriksi...

    VastaaPoista