Verkkopelejä vai ei?

Elämä tuntuu tavalliselta joulun ja uuden vuoden kiireiden jälkeen: työt rullaavat mukavasti, lapset käyvät koulussa ja päiväkodissa. Meidän tammikuuhun kuuluu aina vain enemmän kaverisynttäreitä, kun kuopuskin alkaa saada kutsuja: viime viikolla kahdet, ensi viikolla kahdet tai mahdollisesti kolmet. Alkaa olla kohta lahjaideat lopuillaan, mutta synttärivaihe on kuitenkin aika lyhyt. Vietetäänköhän 10 vuoden jälkeen enää isoja kaverisynttäreitä?

Synttäreiden lisäksi olemme vaihtaneet kovaäänisiä mielipiteitä pelaamisesta, varsinkin kun esikoinen onnistui tekemään 85€:n visalaskun verkkopelissä. Ensin luulin sitä 5-vuotiaan tekosiksi, mutta olin väärässä. Kuopuksen kanojen sijaan esikoinen olikin tilaillut varusteluja Clash of Claniin, kun minulta oli unohtunut salli ostot ohjelmissa -nappula väärään asentoon. Tästä voi tietenkin syyttää vain itseään, vaikka uskon, että tilaaja tiesi mitä teki.

Lapset ovat todellakin lapsia tässä asiassa. Mitä sitä nyt vanhemmille mainostamaan, jos yhtäkkiä pelissä pystyykin ostamaan jotain, kun koskaan aikaisemmin ei ole voinut.

Näitä hommia lisää, kiitos.

Sitten tapahtui mielestäni ihme. Laitoin kyselyn Applen asiakaspalveluun. Puhelimeni soi kahden minuutin kuluttua, ja ystävällinen suomenkielinen nainen lupasi hyvittää alaikäisen touhut. Tämän he kuulemma tekevät vain kerran. En olisi koskaan uskonut asian hoituvan näin helposti. Täytyy silti olla tyytyväinen, ettei taisteluvarusteluja oltu hankittu 99€:n bannereilla.

Jo tätä ennen olin sitä mieltä, että 8-vuotiaat ovat liian nuoria pelaamaan verkkopelejä, ehtii sitä

vanhempanakin. Vielä on aikaa olla lapsi, vaikka kavereiden paine on kova.

Lempparilegorakennelmani, merimaailma, kun jotain on rakennettava inspired by Lego-kirja.

Isänpäivän telineet

Isänpäivän aamumme oli hyvin perinteinen. Täytimme ja koristelimme kakun ja veimme kahvit ja lasten lahjat iskälle sänkyyn. Onnistuimme olemaan varmaan ensimmäisen kerran niin hiljaa, että iskä ei herännyt. Pojat olivat tehneet korttien lisäksi iskälle piparimitalin ja soman kivihiiren ja sen pesän.

Vaikka heräsimme aika myöhään, lähdimme vauhdilla liikkeelle puoli kymmenen jälkeen kohti Tapiolan Tuulimäen voimistelusalia. Olimme ilmoittautuneet kerrankin ajoissa ja mahduimme mukaan koko perheen isänpäivän telinevoimisteluun.

Suosituin paikka oli tietysti trampoliini ja peruspermanto kärrynpyörille ja kuperkeikoille. Hallin katosta löytyi myös vaijeriämpäri. Ämpärin avulla voi opetella pyörintäliikettä, jonka oikeaa nimeä en tiedä. Voisikohan tästä tulla uusi kuntoilulaite terdelle nykyisten renkaiden sijaan?

Minäkin pääsin kokeilemaan nojapuita, joissa olen aina halunnut testata hyppyä ala-aisalta ylemmälle: se näyttää niin helpolta. Minun hyppyni ei tietenkään mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Suoritin hienon putoamisen ja sain vielä muistoksi nahkariekaleen rullalle kämmeneen. Jos nahka olisi pysynyt paikoillaan, olisin kyllä yrittänyt uudelleen. Se oli kivaa. Minulta on ehkä jäänyt joku harrastus nuorempana kokeilematta. Harmi, kun on jo niin vanha...

Tapahtuman lopuksi kaikki lapset toivottivat yhteen ääneen Hyvää isänpäivää ja juoksivat omiensa pariin.

Loppupäivän etsimmekin ohjeita esikoisen puhelimen resetointiin. Hän oli vaihtanut itse salasanan, eikä tietenkään muistanut sitä enää. Muutaman kymmenen salasanan arvailun jälkeen googlasimme ohjeet Youtubesta, ja sieltähän ne löytyivät, huh. Lasten ei todellakaan tarvitse koskea salasana-asetuksiin.

Pyöräjuttuja ja uusi cruiser

Terdellä on ollut viikon sisään huoltohommia kuin pyöräkorjaamolla. Esikoinen ajelee omalla pyörällään päin katukivetyksiä ja maastoreittejä niin, että eturengas paukkuu: jo kaksi kertaa viikon sisällä.

Huomaa kierrätyshyllystä löytynyt jumppapallo, jonka lapset toivat terdelle, vaikka olin juuri kieltänyt ottamassa sitä meille.

Tällä viikolla saavutettiin myös yksi merkittävä pyöräilypaalu, kun turvaistuin poistettiin omasta pyörästäni. Pyöräilin melkein seitsemän vuotta turvaistuin selän takana. Testasimme istuimen esikoisen kanssa aikoinaan ajamalla heti kymmenen kilometrin matkan, joka oli kitinästä päätellen yksivuotiaalle liian pitkä. Kuopus istui vuorostaan mukana yli neljävuotiaaksi.

Takapenkki tuntuu nyt tyhjältä, mutta onneksi ylämäet on kevyitä polkea. Pyöräily neljästään omilla pyörillä on ihan uutta. Tämän mahdollisti tietysti se, että kuopus sai apparit pois alkukesästä.

Viimeisin menopeli tässä perheessä on cruiser. Cruiser on kuin skeittilauta, mutta se on tarkoitettu vain eteenpäin menemiseen, ei hyppyihin. Cruiser näyttää olevan kuuminta hottia myös vanhemmilla koululaisilla, vai oliko se sitä jo viime keväänä, en tiedä.

Esikoinen halusi ostaa lasten cruiserin omilla rahoillaan, mutta ne olivat tietenkin loppuneet joka paikasta. Pinkiltä cruiserilta säästyäksemme tilasin omamme netistä Teknik Magasinet -liikkeestä Ruotsista. Pari vuotta kestänyt scoottaus onkin jo osoittanut hiipumisen merkkejä. Saa nähdä tuleeko tästä yhtä pitkä innostus, hieman epäilen.