Junalla asuntomessuille - mitä mieltä messuista?

Lomani loppuu pian. Espanjan reissusta tuntuu olevan jo pitkä aika, ja muistona siitä on vauhdilla haalistuva rusketus. Kävimme lomallani lisäksi Jyväskylässä muutamissa paikoissa, joissa olin talvella suunnitellut käyväni.  Niistä lisää myöhemmin. Ehdimme myös Vantaan asuntomessuille.

Suuntasimme messuille heti toisena messupäivänä, vaikka ajattelin etukäteen, että siellä on kamala ryysis. Mahduimme kuitenkin hyvin joukkoon ja olimme vähemmistönä kouluikäisten lasten kanssa. Muiden kävijöiden lapset olivat lähinnä vauvoja, niinpä pojat keräsivät hyvät messulahjat ja arvontapalkinnot eri tiskeiltä.

Persoonallisia kerrostalojen ulkoseiniä.

Menimme messuille junalla, koska uusi rataosuus Kivistön kautta lentokentälle oli juuri avattu. Matka kotoa Kivistöön yhdellä vaihdolla kesti reilut puoli tuntia. Junamatkan päätyttyä pääsimme kuskittoman sähköauton kyydissä messuportille, mikä oli pojille mainio messujen aloitus.

Hirsitalon taloikkuna kattojen yllä.

Tässä muutamia huomioita asuntomessuilta Oman terden näkökulmasta. Osa sisustuksista oli tehty mielestäni varman päälle, mutta tietenkin mukana oli paljon uusia kokeiluja. Makuuhuoneissa näkyi paljon valokuvatapetteja, ja kerrostaloissa sängyt oli nostettu japanilaisittain korokkeille. Nurmikkoa kasvoi katoilla ja parvekkeilla.

Uudenlaiset pinnatuolit.

Poikien suosikki.

Minun suosikkini: ranskalainen parveke keittiöön.

Ovet ranskalaiselle parvekkeelle.

Messualue oli tiivis, eikä siellä tarvinnut kävellä pitkiä matkoja. Talojen keskelle jäi pyöreä aukio.

Kuvassa kattoterassin nurmikko ja sormi.

Nurmikkoa parvekkeella.

Taloista mieleeni jäivät eniten ilmavat hirsitalot ja ihmeellistä kyllä tiilitalot. Mitä mieltä olette asuntomessuista ylipäätään?

Katalonian kuumuudessa

Onnistuin nollaamaan ajatukseni Espanjan matkallamme niin, että unohdin kotikoneeni salasanan. Onneksi koululaisella on hyvä muisti, jotta sain ladattuan muutamia kuvia tänne. Olin muutenkin lähes viikon pois netistä, mikä on parasta lomaa.

Kartanlukija ohjasi kuskin suoraan Barcelonan keskustan läpi
kohteeseen, ohitustiekin olisi ollut.

Vietimme kahdeksan yötä Costa Bravan rannikolla, alle tunnin automatkan päässä Barcelonasta. Loma lukuina: 75 % uimista ja aurinkoa, 10 % kulttuuria ja 15 % shoppailua.

Hotellimme oli suuri turistipaikka, mutta lapsiperheitä siellä oli melko vähän. Allas oli mahtavan kokoinen, ranta yllättävän rauhallinen ja aallot pärskivät korkeina. Kuopus oppi kolmantena päivänä vihdoin sukeltamaan. Ei ollut kiire kuin uimaan.

Pokkari Valintatalosta mukana, ehdin jopa lukea.

Koululaiselle tuli aurinkoihottumaa, siksi pitkähihainen Gironan
vanhassa kaupungissa.

Kuuden yön allas- ja rantalöhöilyn jälkeen ajoimme hyvin uineina ja auringon paahtamina vielä kuumempaan Barcelonaan. Ehdimme ensimmäisenä iltana vierailemaan valtavassa Gaudin suunnittelemassa keskeneräisessä Sagrada Familian kirkossa.

Seuraavana päivänä oli tarkoitus käydä myös Gaudin suunnittelemassa Güellin puistossa, mutta tulimme sinne liian myöhään aamupäivällä. Kävelimme ylös kukkulalle, jonne oli myös asennettu liukuportaita, mutta emme voineet odottaa paahteessa lasten kanssa sisäänpääsyä kahta tuntia. Olisi kannattanut lähteä heti aamulla puistoon, ostaa liput ja käydä syömässa aamiainen odotellessa sisäänpääsyä. Jonossa ei siis tarvinnut seistä.

Tämän talon kulmalta käännyttiin Barcelonan hotellillemme päin.

Kuvasimme Gaudin rakennuksia vain puiston ulkopuolelta.

Muuten Barcelonan kaupunkiosuus meni alennusmyynneissä, joita oli joka kulmalla. Pojat ottivat sillä aikaa limut, kun äiti kävi sovittelemassa. Vaihdoimme välillä jalkapatikan metroon, ja ihmeellisen hyvin pojat jaksoivat kaupungin paahteessa.

Lensimme Espanjaan edullisilla Norwegianin lipuilla, jotka ostimme yli puoli vuotta sitten. Lentokoneen kapteeni pyysi menomatkan aluksi, ennen kuin ehdimme omille paikoillemme, meidän pojat ohjaamoon istumaan. Tällaista ei ole tapahtunyt koskaan aikaisemmin. Sitä ihmetellessäni en ehtinyt edes kameraa kaivaa käsilaukusta.

Onneksi on vielä lomaa jäljellä.

Pakkolepoa loman alkuun ja maja

Lomani alkoi huonosti. Viimeisenä työpäivänä olin jo kovassa flunssassa, mutta menin silti töihin, jotta sain asiat kuntoon ennen loman alkua. Lähes pakko oli myös lähteä Keski-Suomeen vanhempieni mökille, koska olimme luvanneet hakea esikoisen kotiin hänen toiselta mummolaviikoltaan. Vietin pari yötä juhannuksesta särkylääkkeiden avulla ja aika tukalassa olossa. Juhannussaunassa tuli silti käytyä, mutta talviturkki jäi minun osaltani heittämättä. Kokko oli komea, ja tuli kiinnosti poikia kuten aina.

Luulin oloni jo paranevan lauantai-iltana kotona, kunnes kuume nousi oikein kunnolla sunnuntaiaamuna. En ollut levännyt kunnolla. Erityisesti nyt toivoin, että paranisin todellakin pian: halusin päästä loman viettoon ja tekemään kaikkea mitä olin suunnitellut tekeväni sitten kun.... Mutta tänä vuonna loman viettoni alkoi sängyn pohjalta.

Viimeksi minulla on ollut reippaasti kuumetta, kun olin influenssassa kolme vuotta sitten. Kuume meni lopulta ohi, mutta tulipahan nukuttua ja levättyä ihan pakosta tähän loman alkuun.

Piritykseksi napsin muutamia kuvia esikoiseni mummolaviikoilla rakentamasta majasta. Pappa auttoi kuulemma vain yhden laudan kanssa.

Kaikki kukkani - ei miehille!

Ehdin juuri kuvata lähes kaikki kukkani, mitä pikkiriikkiseltä pihaltamme löytyy, kun sain Facebookissa kukkahaasteen, kiitos Piia! Joten tässä ne nyt ovat, kaikki kerralla. Terassilla ja pienessä kukkapenkissä.

Tungin ihan pieneen kukkapenkkiini myös ystäväni tuoman lipstikan ja äitini lähettämän ruohosipulin. Ruohosipuli kasvaa jo, ja lipstikka kituuttelee. Ne eivät löydy näistä kuvista. Kukkapenkkiini paistaa aurinko vain alle kaksi tuntia illalla, joten varjossa on viihdyttävä.

Lemmikki on alunperin mummoni pihasta, nyt se kukkii täälläkin.

Etanoille tarjolla tuoretta kuunliljaa.

Loma lähestyy. Esikoinen on viettänyt mummolassa jo yhden viikon ja toisen viikon bmx-pyöräilyleirillä. Sitten odotellaan juhannusta. On niin vilpoista, että emme ole ostaneet edes kesäsandaaleita lapsille. Onneksi on kesäkukat!

Rikkaruohoja vai juhannuskukkia?

Mukavaa juhannuksen odotusta!

Kesän aloitus ja ystävyydestä

Suvivirsi siivitti meidänkin koululaisen lauantaina vapauteen ja jo samana iltana mummolaan ensimmäistä lomaviikkoaan viettämään. Suvivirrestä tulee kyllä aina oma lapsuus ja koulu mieleen. Täällä Suvivirsi lauletaan aina ulkona, koska oppilaita ja vanhempia on niin paljon.

Liikuttavaa on myös kuudesluokkalaisten kukitus, jolloin muut koulaiset laulavat pihalla Turvallista matkaa samalla, kun ekaluokkalaiset vievät ruusut kuudesluokkalaisille kummeilleen yksi kerrallaan. Koulun pienimmät ja isoimmat hyvästelevät.

Sateenkaaren pää vie lähelle meidän pihaa ;)

Koululaisen lomaillessa me muut jatkamme vielä töissä ja päiväkodissa. Kesän aloitukseksi voisin kuitenkin sanoa ensi viikonlopun lapsuuden ystävien tapaamista meillä. Luvassa on ihana naisten ja kesäpimujen ilta omalla terdellä ja ehkä jossain kauempanakin.

Pitkiä ystävyyksiä toivon myös kaikille koulunsa päättäneille tai uuteen kouluun siirtyneille, kuten laulussa laulettiin lauantaina:

Turvallista matkaa me toivotamme näin
On aika purjeet nostaa ylöspäin
Turvallista matkaa aalloilla elämän,
kanssa hyvän ystävän...

Citylenkkareiden täytyy olla mustat

Tilasin Bootzilta lenkkarit, ja sieltä ne tulivat kolmessa päivässä ilman postikuluja. Alunperin minun piti löytää itselleni kesätennarit, joita voin käyttää farkkujen kanssa. Yksi vaihtoehto olisi ollut Converset, mutta jotenkin ne ovat minusta liian teinit. Tai ainakaan töihin en olisi halunnut niillä mennä.

Huomasin, että monet käyttävät nykyään lenkkareita myös siistimpien housujen kanssa ainakin työmatkoilla. Siitäpä minunkin mieleeni lenkkarit tuli, mutta ne piti olla ehdottomasti mustat. Haaveilin myös mustista blingbling-merkkilenkkareista, mutta en halua, että merkki näkyy toiselle puolelle katua.

Nikelta olisin voinut tilata tuunattavat mustat lenkkarit, koska niihin olisi saanut valita itse jokaisen osan värin ja materiaalin nahkasta ja mokkanahkasta kankaaseen. Sitten mietin, että jos niistä sitten ei kuitenkaan tule sellaisia kuin kuvittelen.

Junaan juoksee taas vähän lujempaa.

Vaikeuskerrointa lisäsi vielä, että en halunnut mustia lenkkareita valkoisilla pohjilla, ja mustilla pohjilla ne näyttivät jumppakengiltä. Lopulta annoin periksi pohjan väristä ja selattuani satoja lenkkarikuvia, löysin vihdoin Tamariksen mustat vähän kiiltelevät lenkkarit. Tamarikselta minulla on ollut sekä kesäkenkiä että talvisaappaita, joten luotin kokoon sen mukaan.

Ensi kerralla tilaan myös juoksukengät netistä, mieletön valikoima on ja hyvään hintaan. Ja vähän jäi mietityttämään ne tuunattavat Niket. 

Äiti haluaisi matkustaa Amerikkaan

Pojat, aamupala ja yllätys-Kepler sänkyyn: siitä käynnistyi äitienpäivä tänään. Poikien lahjat ja ihanat kortit olin saanut jo perjantaiaamuna päiväkodin aamukahveilla ja koululaiselta lauantaina. Molempien poikien korteissa muisteltiin äitiä:

äiti uskaltaa uida kylmässä vedessä
äiti haluaisi matkustaa Amerikkaan
äiti on opettanut minut uimaan
äiti on innokas siivoamaan
äidin vieressä on kiva nukkua
äiti on kiva.

Aamupalan jälkeen lähdimme rauhalliselle pyörälenkille Mankin luonnonsuojelualueelle. Siellä kävimme usein lasten ollessa pienempiä. Pojat pyöräilivät koko metsälenkin, ja minä sain kulkea kauempana perässä ihmettelemässä kesää lähestyvää luontoa ja valkovuokkomattoja. Minulle tämä oli juuri oikea äitienpäivän viettotapa: luonnossa kiireettä kameran ja perheen kanssa.

Mies taikoi kakun lisäksi vielä ahvenfileitä, parsaa parmankinkkupedillä, espanjalaisia perunoita pekonirouheella ja uunikasviksia. Täytyy muistaa olla kiitollinen tästä kaikesta muulloinkin kuin äitienpäivänä.

Tänne puuhun mahtuu sisään.