Isänpäivän telineet

Isänpäivän aamumme oli hyvin perinteinen. Täytimme ja koristelimme kakun ja veimme kahvit ja lasten lahjat iskälle sänkyyn. Onnistuimme olemaan varmaan ensimmäisen kerran niin hiljaa, että iskä ei herännyt. Pojat olivat tehneet korttien lisäksi iskälle piparimitalin ja soman kivihiiren ja sen pesän.

Vaikka heräsimme aika myöhään, lähdimme vauhdilla liikkeelle puoli kymmenen jälkeen kohti Tapiolan Tuulimäen voimistelusalia. Olimme ilmoittautuneet kerrankin ajoissa ja mahduimme mukaan koko perheen isänpäivän telinevoimisteluun.

Suosituin paikka oli tietysti trampoliini ja peruspermanto kärrynpyörille ja kuperkeikoille. Hallin katosta löytyi myös vaijeriämpäri. Ämpärin avulla voi opetella pyörintäliikettä, jonka oikeaa nimeä en tiedä. Voisikohan tästä tulla uusi kuntoilulaite terdelle nykyisten renkaiden sijaan?

Minäkin pääsin kokeilemaan nojapuita, joissa olen aina halunnut testata hyppyä ala-aisalta ylemmälle: se näyttää niin helpolta. Minun hyppyni ei tietenkään mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Suoritin hienon putoamisen ja sain vielä muistoksi nahkariekaleen rullalle kämmeneen. Jos nahka olisi pysynyt paikoillaan, olisin kyllä yrittänyt uudelleen. Se oli kivaa. Minulta on ehkä jäänyt joku harrastus nuorempana kokeilematta. Harmi, kun on jo niin vanha...

Tapahtuman lopuksi kaikki lapset toivottivat yhteen ääneen Hyvää isänpäivää ja juoksivat omiensa pariin.

Loppupäivän etsimmekin ohjeita esikoisen puhelimen resetointiin. Hän oli vaihtanut itse salasanan, eikä tietenkään muistanut sitä enää. Muutaman kymmenen salasanan arvailun jälkeen googlasimme ohjeet Youtubesta, ja sieltähän ne löytyivät, huh. Lasten ei todellakaan tarvitse koskea salasana-asetuksiin.