lauantai 18. heinäkuuta 2015

Junalla asuntomessuille - mitä mieltä messuista?

Lomani loppuu pian. Espanjan reissusta tuntuu olevan jo pitkä aika, ja muistona siitä on vauhdilla haalistuva rusketus. Kävimme lomallani lisäksi Jyväskylässä muutamissa paikoissa, joissa olin talvella suunnitellut käyväni.  Niistä lisää myöhemmin. Ehdimme myös Vantaan asuntomessuille.

Suuntasimme messuille heti toisena messupäivänä, vaikka ajattelin etukäteen, että siellä on kamala ryysis. Mahduimme kuitenkin hyvin joukkoon ja olimme vähemmistönä kouluikäisten lasten kanssa. Muiden kävijöiden lapset olivat lähinnä vauvoja, niinpä pojat keräsivät hyvät messulahjat ja arvontapalkinnot eri tiskeiltä.

Persoonallisia kerrostalojen ulkoseiniä.
Menimme messuille junalla, koska uusi rataosuus Kivistön kautta lentokentälle oli juuri avattu. Matka kotoa Kivistöön yhdellä vaihdolla kesti reilut puoli tuntia. Junamatkan päätyttyä pääsimme kuskittoman sähköauton kyydissä messuportille, mikä oli pojille mainio messujen aloitus.

Hirsitalon taloikkuna kattojen yllä.
Tässä muutamia huomioita asuntomessuilta Oman terden näkökulmasta. Osa sisustuksista oli tehty mielestäni varman päälle, mutta tietenkin mukana oli paljon uusia kokeiluja. Makuuhuoneissa näkyi paljon valokuvatapetteja, ja kerrostaloissa sängyt oli nostettu japanilaisittain korokkeille. Nurmikkoa kasvoi katoilla ja parvekkeilla.

Uudenlaiset pinnatuolit.
Poikien suosikki.
Minun suosikkini: ranskalainen parveke keittiöön.
Ovet ranskalaiselle parvekkeelle.

Messualue oli tiivis, eikä siellä tarvinnut kävellä pitkiä matkoja. Talojen keskelle jäi pyöreä aukio.


Kuvassa kattoterassin nurmikko ja sormi.


Nurmikkoa parvekkeella.



Taloista mieleeni jäivät eniten ilmavat hirsitalot ja ihmeellistä kyllä tiilitalot. Mitä mieltä olette asuntomessuista ylipäätään?

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Katalonian kuumuudessa

Onnistuin nollaamaan ajatukseni Espanjan matkallamme niin, että unohdin kotikoneeni salasanan. Onneksi koululaisella on hyvä muisti, jotta sain ladattuan muutamia kuvia tänne. Olin muutenkin lähes viikon pois netistä, mikä on parasta lomaa.

Kartanlukija ohjasi kuskin suoraan Barcelonan keskustan läpi
kohteeseen, ohitustiekin olisi ollut.

Vietimme kahdeksan yötä Costa Bravan rannikolla, alle tunnin automatkan päässä Barcelonasta. Loma lukuina: 75 % uimista ja aurinkoa, 10 % kulttuuria ja 15 % shoppailua.








Hotellimme oli suuri turistipaikka, mutta lapsiperheitä siellä oli melko vähän. Allas oli mahtavan kokoinen, ranta yllättävän rauhallinen ja aallot pärskivät korkeina. Kuopus oppi kolmantena päivänä vihdoin sukeltamaan. Ei ollut kiire kuin uimaan.

Pokkari Valintatalosta mukana, ehdin jopa lukea.

Koululaiselle tuli aurinkoihottumaa, siksi pitkähihainen Gironan
vanhassa kaupungissa.
Kuuden yön allas- ja rantalöhöilyn jälkeen ajoimme hyvin uineina ja auringon paahtamina vielä kuumempaan Barcelonaan. Ehdimme ensimmäisenä iltana vierailemaan valtavassa Gaudin suunnittelemassa keskeneräisessä Sagrada Familian kirkossa.

Seuraavana päivänä oli tarkoitus käydä myös Gaudin suunnittelemassa Güellin puistossa, mutta tulimme sinne liian myöhään aamupäivällä. Kävelimme ylös kukkulalle, jonne oli myös asennettu liukuportaita, mutta emme voineet odottaa paahteessa lasten kanssa sisäänpääsyä kahta tuntia. Olisi kannattanut lähteä heti aamulla puistoon, ostaa liput ja käydä syömässa aamiainen odotellessa sisäänpääsyä. Jonossa ei siis tarvinnut seistä.

Tämän talon kulmalta käännyttiin Barcelonan hotellillemme päin.



Kuvasimme Gaudin rakennuksia vain puiston ulkopuolelta.


Muuten Barcelonan kaupunkiosuus meni alennusmyynneissä, joita oli joka kulmalla. Pojat ottivat sillä aikaa limut, kun äiti kävi sovittelemassa. Vaihdoimme välillä jalkapatikan metroon, ja ihmeellisen hyvin pojat jaksoivat kaupungin paahteessa.

Lensimme Espanjaan edullisilla Norwegianin lipuilla, jotka ostimme yli puoli vuotta sitten. Lentokoneen kapteeni pyysi menomatkan aluksi, ennen kuin ehdimme omille paikoillemme, meidän pojat ohjaamoon istumaan. Tällaista ei ole tapahtunyt koskaan aikaisemmin. Sitä ihmetellessäni en ehtinyt edes kameraa kaivaa käsilaukusta.

Onneksi on vielä lomaa jäljellä.