perjantai 23. tammikuuta 2015

Verkkopelejä vai ei?


Elämä tuntuu tavalliselta joulun ja uuden vuoden kiireiden jälkeen: työt rullaavat mukavasti, lapset käyvät koulussa ja päiväkodissa. Meidän tammikuuhun kuuluu aina vain enemmän kaverisynttäreitä, kun kuopuskin alkaa saada kutsuja: viime viikolla kahdet, ensi viikolla kahdet tai mahdollisesti kolmet. Alkaa olla kohta lahjaideat lopuillaan, mutta synttärivaihe on kuitenkin aika lyhyt. Vietetäänköhän 10 vuoden jälkeen enää isoja kaverisynttäreitä?



Synttäreiden lisäksi olemme vaihtaneet kovaäänisiä mielipiteitä pelaamisesta, varsinkin kun esikoinen onnistui tekemään 85€:n visalaskun verkkopelissä. Ensin luulin sitä 5-vuotiaan tekosiksi, mutta olin väärässä. Kuopuksen kanojen sijaan esikoinen olikin tilaillut varusteluja Clash of Claniin, kun minulta oli unohtunut salli ostot ohjelmissa -nappula väärään asentoon. Tästä voi tietenkin syyttää vain itseään, vaikka uskon, että tilaaja tiesi mitä teki.

Lapset ovat todellakin lapsia tässä asiassa. Mitä sitä nyt vanhemmille mainostamaan, jos yhtäkkiä pelissä pystyykin ostamaan jotain, kun koskaan aikaisemmin ei ole voinut.

Näitä hommia lisää, kiitos.

Sitten tapahtui mielestäni ihme. Laitoin kyselyn Applen asiakaspalveluun. Puhelimeni soi kahden minuutin kuluttua, ja ystävällinen suomenkielinen nainen lupasi hyvittää alaikäisen touhut. Tämän he kuulemma tekevät vain kerran. En olisi koskaan uskonut asian hoituvan näin helposti. Täytyy silti olla tyytyväinen, ettei taisteluvarusteluja oltu hankittu 99€:n bannereilla.

Jo tätä ennen olin sitä mieltä, että 8-vuotiaat ovat liian nuoria pelaamaan verkkopelejä, ehtii sitä
vanhempanakin. Vielä on aikaa olla lapsi, vaikka kavereiden paine on kova.

Lempparilegorakennelmani, merimaailma, kun jotain on rakennettava inspired by Lego-kirja.



sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Talviretki kaupunkiin



Viimeisiä suklaakonvehteja syödessäni mietin, että välillä tuntee olevansa aina väärässä paikassa: ainakin sään suhteen. Jouluna olimme innoissamme jo pakkasesta ja pulkkamäkeen riittävästä lumesta. Latuja ei Keski-Suomessa päässyt hiihtämään. Espooseen oli ajettu sillä aikaa hyvät ladut oikein talvisiin maisemiin.

Kun koko perhe oli lopulta takaisin kotona, lapset ehtivät laskea mäkeä yhden päivän ja sitten alkoi vesisade. Pojat hiihtivät kuitenkin ihmeellisen innoissaan jopa pienessä tihkusateessa Oittaan lyhyttä lenkkiä kahtena päivänä.


Tänään ajattelin, että lumettomuudesta viis, lähdetään omalta terdeltä johonkin kauemmaksi retkelle. Olimme kuluttaneet raitin ainoaa aurattua lumikasaa leikeissä jo kaksi päivää. Niin, ehdimmehän me tehdä lumiukonkin, joka suli kokonaan alle 12 tunnissa.


Ajoimme kaakaot repussa autolla Lauttasaareen, ihan isolle kirkolle asti. Lauttasaaressa en ole yleensä käynyt retkeilemässä, ja maisemanvaihto kyllä piristi: avoin meri, pieni lumihahtuvakerros ja vielä pienempi auringon pilkahdus. Ja tämän päivän paras uutinen oli, että Kirkkonummen Peuramaalla on kunnolla lunta. Ylihuomenna suuntaamme sinne niillä leveämmillä suksilla.

Mukavaa alkanutta vuotta!

Tämä tuikku palaa ulkona jo neljättä viikkoa, kätevää, vaikka  muuten pidän oikeasta tulesta ;)