maanantai 29. joulukuuta 2014

Pakkanen - siitä suomalaiset tykkää


Espoossa onkin talvisempaa kuin Keski-Suomessa, josta kotiuduin lopulta eilen illalla kymmenen aikaan. Tulin yksin junalla kotiin, kun pojat jäivät vielä lomailemaan. Kuvittelin viettäväni junassa rauhallista laatuaikaa, mutta paikkani osui tietenkin lastenvaunuun. Onneksi en istunut ihan leikkipaikan vieressä.

Olin varannut lipun Jyväskylästä Helsinkiin menevään junaan, mutta minulla oli vaihto Tampereella Helsinkiin menevään junaan. Siinä sitten ihmettelin konduktöörille lippuani, että pitääkö minun vaihtaa vaunua samassa junassa, mutta ei: minun lippuni oli kuulemma kiireisempien ihmisten junaan.


Kiire oli aika kaukainen ajatus siinä vaiheessa, kun odotin Pasilassa lähijunaa, joka oli peruttu. Kun seuraava juna vihdoin tuli, se pysähtyi vielä Leppävaaraan 20 minuutiksi. Olin lopulta kotona yli tuntia myöhemmin kuin piti.

Mutta vastassa oli ihana luminen kylän raitti. Kenkien narskuminen ja pakkasen tuoksu tuo aina mieleen lapsuuden talvet. Laukutkin tulivat nopeammin asemalta kotiovelle, kun juoksin ja otin valokuvia vuoronperään. Ei tullut kylmä ja sain välillä taukoa raskaiden laukkujen kantamisesta. Pakkanen on parasta! Huomenna sitä ei enää olekaan täällä Espoossa.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

100 000 kiloa suklaata päivässä

Kun avasin autoni oven, nenääni tulvi suklaamuffinssin tuoksu, joka vivahti lakritsiin. Tänä vuonna sain esimaistaa ja ostaa joulukarkit itse Karl Fazerin tehtaalla Vantaalla.



Vierailun aluksi katselimme lyhyen tarinan Fazerista istuen harvinaisilla Eero Aarnion pastillituoleilla: pastellin värisinä vain Fazerilassa. Meille kerrottiin perinteisistä ja uusista Fazerin herkuista sekä kaakaokasvista ja sen alkuperästä. Viimein saavuimme maistelupisteelle.

Onneksi Vantaan tehtaalla valmistetaan vain suklaata, 100 000 kiloa päivässä, koska sitä en pysty syömään mielinmäärin. Ähky seurasi jo yhden suklaapatukan ja parin suklaakonvehdin jälkeen. Ennätyksen oli tehnyt muuan teekkari, joka oli syönyt yli 50 Da Capo -patukkaa. Pojilla lienee ollut vedonlyönti meneillään.


Nykyään tehtaalla käy niin paljon vieraita, että elintarvikehygienian korkeiden vaatimusten takia on mahdotonta järjestää enää läheistä tutustumista tuotantoon. Harmi, koska minua olisi kiinnostanut kurkistaa suklaapönttöön ja nähdä miten kaakao muuttuu suklaaksi. Tiesittekö muuten, että Fazerin sinisen suklaan maun yksi salaisuus on tuore maito. Kilpailijoilla se on korvattu maitojauheella.


Kiinnostavin uutuus ei ollut makeinen, vaan Alku, kuohkea ja pehmeä puuro. Testasimme kotona heti Maistuvamman puuron, ja maku oli erilainen, tykkäsin. Hiutaleetkin olivat
isompia.

Nyt vain marmelaadikuulilla kierien kohti joulua. - Tämä ei ollut mainos -


keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Mä tuun kylmästä lämpimään



Joulu lähestyy vauhdilla, ja toinen työviikko uudessa työpaikassa on jo puolivälissä. En ole vielä täysissä joulutunnelmissa, joten kirjoitan nyt jostain ihan muusta. Pääsin maanantaina kokeilemaan värianalyysiä, jota ei minulle ole aikaisemmin tehty.

Värianalyysissä selvitetään henkilölle parhaiten sopivat värit, ja tulokset luokitellaan neljään eri ryhmään vuodenajan mukaan. Analyysi tehdään meikittömälle iholle vaihtaen erivärisiä huiveja kaulalla. Olin kuulemma selvä tapaus. Ja sitten järkytys: en ollutkaan talvi kuten olin aina luullut, vaan syksy!

Syksyihmisten värimaailma sisältää lämpimiä ja murrettuja sävyjä: ruskeaa, oranssia, beigeä, khakia jne. Itse olen tottunut käyttämään enemmän kylmiä värejä: harmaata, mustaa, vitivalkoista, viininpunaista, punaista, tummansinistä.

Olen kuvitellut syksyihmiset aina ruskeasilmäisiksi ja tummempi-ihoisiksi, kuin mitä itse olen. Tästä saattaa tulla identiteettikriisi. Luulin, että oranssi ei missään nimessä käy minulle, vaikka kyllä sitäkin kaapista löytyy. Jos oikein mietin, niin tuleehan minulle pisamia kesäisin. Ihoni väri on kellertävä, vaikkakin todella vaalea talvisin. Kesällä rusketun aika helposti.

Nämä löytyivät valmiina kaapista.
Tämä tarkoittanee, että seuraavista alennusmyynneistä mukaani lähtee ruskea takki mustan sijaan. En ole vielä ihan varma uskonko tuohon analyysiin, mutta täytyyhän uusia värejä ainakin kokeilla pikku hiljaa.

Tuntuu vaikealta omaksua lämpimät värit kylmien vuosikymmenten jälkeen, mutta kerrankin vaatekaupoissa on uusia kiinnostavia sävyjä esimerkiksi oliivinvihreä. Jos tämä on totta, niin miten olinkaan niin väärässä.

Onko lukijoissa muita syksyvärisiä?